Muinainen vuorijono

Kolin vaarat ovat muinaisen vuorijonon, Karelidien, jäänteitä. Karelidit muodostuivat lähes 2 miljardia vuotta sitten, kun mannerlaatat työntyivät vastakkain. Mullistuksessa syntyneet kovat kvartsiittikalliot ovat kestäneet jääkausien kulutusta ja rapautumista ympäristöään paremmin. Lue lisää Kolin geologiasta.

Jälkiä menneisyydestä

Vanhimmat Kolin kansallispuiston alueelta löydetyt ihmiselämän merkit ovat pyyntikuoppia, kivi-iskoksia ja ranta-asuinpaikkoja. Löydöt kertovat, että Kolilla on eletty metsästämällä ja keräilemällä jo kivikaudella (8000–1900 eaa.). Seuraavat ihmisjäljet ovat vasta 1600-luvulta jaa. Ne osoittavat, että Vuonislahdesta on käyty Kolilla metsästämässä ja kaskeamassa. Pysyvä asutus saapui nykyisen kansallispuiston alueelle vasta 1700-luvun puolivälissä.

Ihmisen muokkaama maisema

Kolin vanhimmat ahot ja pihapiirit ovat peräisin 1750-luvulta. Elanto saatiin tuolloin ympäröivästä luonnosta. Pellot raivattiin kaskeamalla; 1700-luvun lopulla kaskettiin vuosittain 1,5 hehtaaria taloa kohden. Lisäsärvintä hankittiin kalastamalla, metsästämällä ja karjanpidolla, ja karja laidunsi vapaasti metsissä. Asutus, kaskeaminen ja metsän käyttö avasivat laajoja näköaloja sittemmin kuuluisaksi tulleeseen kansallismaisemaan.